Informaatioajan mestarit ja luuserit

Treffasin juuri milanolaisen tuttuni, joka oli pikavisiitillä maassa, johon hän palavasti rakastui vaihto-opiskellessa täällä viime vuonna. Tutustuimme loistavan Ilona Tolsa-Mänttärin loistavalla TKK-enkkun kurssilla. Milanon mies Andrea lähestyi minua muutama viikko sitten pyytäen nappaamaan Kassista löytynyt alennuslaivalippu otaniemenkiinalaiselta jäbältä (tai) mimmiltä. Saatuani 20 viestiä päivässä paisuvaan gmailiboksiini Andrean lähestymisen toimin seuraavasti:

  1. luin,
  2. vastasin …
  3. … myöntävästi.

Nyky-yhteiskunnassa valitettavan moni jättää jopa (yhdeltä) ihmiseltä (yhdelle) ihmiselle saapuvien yhteydenottojen prosessoinnin kohtaan 1. Tämä on erittäin surullista. Mielestäni tasoille 0 ja 1 jäävät ihmiset ovat informaatioajan luusereita, ihmisiä, jotka eivät osaa pitää omaa elämäänsä omissa hyppysissään, vaan juoksevat irrationaalisesti heille liian monimutkaisessa ja kiireisessä maailmassa.

Maailman paras kandidaatintyön ohjaaja Ruth Kaila kertoi minulle salaisuuden: “Ota aina yhteyttä organisaatioiden korkeimmille tasoille, sillä siellä on maailman parhaat tyypit, ihmiset, joilla on aikaa ihmisille — ei ainoastaan tyhjänpäiväiselle puurtamiselle.”

Andrea kertoi lähestyneensä myös muita Helsinki-tuttujaan ja jopa -ystäviään, jotka olivat 2010 vannoneet ikuista friendshippiä ja yhteydenpitoa. Surullisen moni jäi 0—1-tasoille. Andrea pohti ihmisten muodostavan ystävyyksia kontekstisidonnaisesti (Erasmus-vaihto). Selitin ainakin suomalaisten osuvan Trompenaarsin specificiin. Eihän kukaan moikkaa kerrostalonaapuriaan kotikadulla saatika sitten lähikaupassa — vaan ainoastaan siellä rapussa.

Oletko sinä informaatioajan mestari vai luuseri? Osaatko venyttää ystävyyksiä kontekstien ulkopuolelle?

This entry was posted in Mielipidekirjoitukset, Päiväkirja, Top 5 and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

5 Responses to Informaatioajan mestarit ja luuserit

  1. Juho says:

    Niin totta. Kaikki valittavat, että sähköpostin kanssa on vaikeuksia, mutta silti mun on jotenkin vaikea tajuta, että niin suuri osa ihmisistä on kertakaikkisen kykenemättömiä vastaamaan suurimpaan osaan edes henkilökohtaisesti juuri heille osoitetuista sähköposteista. Yleensä vastaaminen vie sen minuutin ja sillä erottuu jo todella positiivisesti edukseen ja saa toiselle hyvän mielen, kun taas alituinen vastaamatta jättäminen johtaa kierteeseen, jossa kaikkia ärsyttää ja kaikkien aikaa kuluu lopulta enemmän.

    • Svante says:

      Hei, tosi hyvä pointti, Juho! Informaatioajan luuserit ovat käytännössä pilanneet loistavan viestintäkanavan.

  2. Dani says:

    Just noin se varmaan on. Tykkään erityisesti tuosta “Ota aina yhteyttä organisaatioiden korkeimmille tasoille, sillä siellä on maailman parhaat tyypit, ihmiset, joilla on aikaa ihmisille — ei ainoastaan tyhjänpäiväiselle puurtamiselle.” Täytyy itsekin yrittää parantaa!

  3. Laura says:

    Sain joululahjaks Pekka A. Viljakaisen kirjan No Fear. Siinä se kirjottaa siitä, miten työelämä tulee muuttumaan (tai on jo muuttunut) ja ennen kaikkea miten johtaminen muuttuu. Kirjassa painotetaan verkostojen tärkeyttä, ja et kukaan ei oo niin tärkee ettei verkostoon osallistuminen ja sen kehittäminen menis edelle. Et ihminen ei oo arvokas ilman toimivaa verkostoa. Ja tähän liittyen, jos joku kysyy jotain, pitää vastata vaikka oiskin joku oma tärkee juttu menossa. Se on verkostossa toimivan velvollisuus. Samoin, jos on kysyttävää, pitää kysyy yheltä tyypiltä kerrallaan, jolla sitten on velvollisuus vastata (edes jotain). Jos kaikki spämmäilee kaikille ni kukaan ei vastaa kellekkään ja päinvastoin. Vähän tähän liittyen kirjassa on myös yks mun mielestä ihan mahtava esimerkki: Jos toimiston käytävällä lojuu tyhjä pahvilaatikko, KUKAAN ei oo niin tärkee ettei vois ohi kävellessään nostaa sitä siitä pois. Kukaan ei oo liian tärkee palvelemaan verkostoa. Kantsii muuten lukee toi kirja!

    Ettei jäis liian lyhyeks, avaudun vielä siitä että ei se voi olla niin hankalaa vastata edes vaikka “Hei, Palaan asiaan ensi viikolla.” tai “Hei, Voisit kysyä asiaa X:ltä.” tms. Vastaamatta jättäminen on musta tosi epäkohteliasta. Meillä partiossa lippukunnanjohtaja tekee sitä paljon ja se on ihan kamalaa. Meiltä lähtee kokoontumispaikka alta, ja löysin mahdollisesti potentiaalisen paikan, selvittelin asiaa ehkä tunnin ja kirjotin pitkän viestin. Vastausta ei oo tullu, tästä on nyt pari kuukautta. Ymmärrän, et asia ei etene päivässä mut oiskohan voinu vastata edes “kiitos”, kun olin nähnyt ylimäärästä vaivaa helpottaakseni just sen ihmisen duunia..

    • Svante says:

      Hei, kiitti kirjavinkistä! Pitääkin lukee!

      Elääköhän muuten osa verkostojen toimijoista siinä uskossa, että tollasella “Hei, Palaan asiaan ensi viikolla” -vastauksella ei olis mitään arvoa. Itse ainakin odotan AINA jotain kuittausta HETI. Tuollainen tervehdyssana + yksi lause -vastaus ei musta oo mitenkään liikaa vaadittu — keneltäkään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *