Pieni vainoharhaisuus on ihan OK, mutta mikä on pahinta mitä Google ja Facebook voivat käyttäjätiedolla tehdä? Tarjota käyttäjää kiinnostavia mainoksia massamainosten sijaan? Apua! Jos kiinnostavat mainokset pelottavat, on varmasti parasta pysyä kokonaan ww-verkon ulkopuolella.

Minua ei pelota. Itse asiassa haluaisin, että kaikki Svantea koskeva data koottaisiin yhteen ja datan perusteella luotaisiin viiltävä ja kattava analyysi siitä, millainen Svante Suominen syvimmiltään on. Facebook, Google ja kumppanit ovat vaivihkaa johtaneet ihmiskunnan sosiaalisuuden vallankumoukseen. Seinä, sijainnit, fanitukset, statuspäivitykset ja valokuvatägäykset tapahtuvat kaikki samalla Goffmanin näyttämöllä, samalle jättimäiselle yleisölle. Tervetuloa julkiselle backstagelleni (S/F/G)! Analysoikaa!

Loppukevennys: http://youropenbook.org/

Kuljettaja: “Oliko herrasväki matkalla Keravalle tai Kirkkonummelle?”
Isoäiti: “Olenpa minä tyhmä kun en osaa tätäkään käyttää”.

Todellisuudessa syytteet tyhmyydestä tulisi kohdistaa lukulaitteen suunnittelijaan eikä isoäitiin. Mitä nappuloiden merkit 0, 1, 2, 3 ja L tarkoittavat? Mitä tekemistä numeroilla on kunnista muodostuvien alueiden kanssa? Kävisivätkö kirjaimet? Matkan maksamisen kontekstissa numerot ovat käytössä matkustajien lukumäärässä ja matkan hinnnassa. Onnistuneessa suunnitteluprosessissa tällaiset asiat olisi huomiotu.

Kerjäämisen kieltämisen yhteydessä on järjestettävä tehokkaat menetelmät heikompiosaisten auttamiseen omassa kotimaassaan! Muussa tapauksessa Suomen toiminta vastaa kuvottavaa “terrorisminvastaista” sotaa.

Tähän pitkäperjantaihin mahtui molemmat aiheeseen liittyvät ääripäät. Ensinnä Hesari (HS 2.4.10) kertoo, kuinka Glo-hotellin huumepelleilyssä syytetään muutamia BB-suomalaisia ja HC-ulkomaalaisia. Maassa maan tavalla!

Toinen ääripää toteutui silmiemme edessä. Asuimme Hauhonpuiston pysäkillä ulos skurusta. Viinankatkuinen vanhus kaatui. Suomalaismatkustajat kävelivät ohi. Somaliherrat auttoivat miehen jaloilleen. Ulkomaalaiset eivät noudattaneet Urpilaisen kehotuksia. Maasta pois!

Vihreän vastaiskun jälkeen demarit syyttivät puoluetta populismista. Populistiksi syyttämisestä on tullut uutta elitistipopulismiä. Toivoisin medialta kattavaa kuvausta maahanmuutosta ja puolueilta konkreettisia keinoja eroavaisuuden voimavaran hyödyntämiseksi ja ulkomaalaisten hyvinvoinnin takaamiseksi.

Mitä tekemistä VR-Yhtymällä on markkinatalouden kanssa?

Paljonkohan normaali-ihmisen lipusta Raaseporiin (<80 km & 22,40 €) menee Dynamolle? Väkisinkin muistuu mieleeni indokiinalaiset junailuhinnat.

Per kertoi lounaalla lanseeraamastaan pisteytysjärjestelmästä. Aikainen herääminen ja hyvät yöunet: X pistettä, koululle raahautuminen: X pistettä, varsinainen opiskelu: X pistettä/tunti, terveellinen sapuska: X pistettä, urheilusuoritus: X pistettä, … Tämä loistava järjestelmä oli toiminut Luleåssa noin viikon.

Mittaaminen on tunnetusti paras tapa tuloksiin. “Sitä saa, mitä mittaa”, kuuluu vanha management-viisaus. Mittaamiseen on modernissa maailmassa tarjolla hyviä ja hauskoja palveluita. Hyvä esimerkki on Heinin vaihtoblogissan mainostama Heiaheia. Sporttailussa, jos missä, sosiaalinen media toimii. Mediassa virtaa korvaamaton painostus.  Juoksemisesta saa entistä mukavampaa iPhonen RunKeeperillä ja kirjojen lukemisessa saattaisi auttaa weRead.

Pelkät mittausvälineet eivät vielä riitä. Perilläkin homma tyssäsi viikkoon. Tarvitaan siis tehokkaat metamittausmenetelmät. Tästä syystä olen alkanut mittaamaan mittausvälineiden käyttöäni. Tämä onnistuu asettamalla metamittaukselle ja sen mittaukselle innostavia tavoitteita ja niihin suhteutettuja suorituspalkkioita.

Nyt kaikki mittailemaan! Ole oman itsesi toimitusjohtaja – älä työtön! (slogan ei kielioppi)

(Taipaleen puheenvuoro, YouTube)

Mikä onkaan kiistan varsinainen pointti? Puimme asiaa eilen hyvien tyyppien ja punaviinilasien parissa. Ympäristön kannalta on järkevämpää syödä vihreitä asioita, kuin lapata niitä lihakarjalle. Myös eettiset syyt puoltavat kasvissapuskaa. Peruskoulussa — tai oikeastaan ennen kasvisruokapäiväkeskustelua — en ajatellutkaan, että esimerkiksi pinaattiletut ja puuro olisivat kasvisruokia. Ydin siis on:

• Onko hyvä tietää syövänsä kasvisruokaa?

Asia on vähintään kaksipiippuinen. Tietäminen joko poistaa tai lisää (kovikset/vanhemmat) ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan. Kukaan ei voi varmuudella sanoa, miten hommassa käy.

Tässä dokumentti alkuperäisestä harjoituksesta vuodelta 1 eSv:
Youtube-linkki 1. osaan

Uunituore navigaatiojärjestelmä ja aloitusnäkymä ovat mielestäni aivan loistavia. Epäilen syvästi, että Facebookin kehitystiimi kyhäisi ja etenkin julkaisisi edellistä versiota huonomman tuotteen. Takana on taatusti roppakaupalla huolellista käytettävyyssuunnittelua ja -testausta.

Toki käyttäjien kiukku on tottumuksen näkökulmasta juuri ja juuri suvaittavaa, mutta yleensä muutos — ja etenkin muutos parempaan — tekee ihmisille ihan hyvää.

Jos antaisin tuliterän matkapuhelimen kouraasi, rupeaisitko russuttamaan?

Toinen, pakkoruotsia pöyristyttävämpi koskee suomenruotsalaisuuden ymmärtämistä. Jostain kumman syystä pelottavan monet suomalaiset luulevat suomenruotsalaisten kannattavan tulevassa lätkän olympiaturnauksessa Ruotsia. Olisiko tietämättömyyteen syynä kielemme kömpelyys kieliä ja kansalaisuuksia käsiteltäessä? Esimerkiksi Karjaan suomalainen ala-aste viittaa kielen ohella hämäävästi myös kansalaisuuteen. Sama ongelma on myös ruotsalaisuuden päivän nimessä.

On suuri harmi, ettemme ymmärrä kaksikielisyyden kultaista merkitystä. Jopa Singaporessa ja Laosissa on toisen kotimaisen taitamista todistettavasti hyötyä. Uskon, että kielellinen monitaituruus kehittää myös ajattelua ja erityisesti mahdollistaa maailman tärkeimmän asian, roolinoton.

Historiamme on monivaiheinen, saloissamme liehuu Dannebrogista johdettu lippu ja Suomi-neidon kasvot ovat kääntyneenä Skandinaaviaan. Avautumiseni voisi päättää pieneen historiatietovisaan, joka löytyy myös Porthanian aulan miestenvessasta:

1. Kuka on kirjakielesi isä?
2. Kuka keräsi kansalliseepoksesi?
3. Kuka kirjoitti Maamme-laulun sanat?
4. Kuka ampui Nikolai Bobrikovin?
5. Kuka johti suomalaisjoukkoja mm. talvisodassa ja jatkosodassa?
6. Kenen teoksia on Ateneum pullollaan?
7. Kuka sävelsi Finlandian?
8. Kuka loi Muumit?
9. Kuka koodaili Linux-käyttöjärjestelmäytimen?
10. Riittääkö?

Oikein vastanneiden kesken arvon palkinnon

Ristiriidan toinen puoli liittyy sikainfluenssarokotteisiin. WWW, kuppilat ja joukkoliikennevälineet ovat pullollaan mielipiteitä, joita voidaan kuvastaa esimerkin avulla: “Kuulin (työ/opiskelija)kaverilta, että sitä rokotetta ei kuulemma kannata ottaa”. Rokotevastaisuutta perustellaan mitä mielenkiintoisimmin perustein (mm. sivuoirekuume, luonnollisen immuniteetin rakentuminen).

Miten ihmeessä toisessa tapauksessa luotetaan maallikoiden mielipiteisiin ja toisessa ei? Eiköhän rokotteiden ja rokotusohjelmien kehittelijät ja suunnittelijat ole perstuntumakansalaisia paremmin perillä asiasta. Eikö ole kaikkien — myös sairastumista pelkäämättömien — edun mukaista, että rokotuksilla pystytään estämään virusten leviämistä myös kanssaihmisiin?

Linkkivinkkejä:
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/rokotteet, THL: Sikainfluenssarokote
http://www.yths.fi/netcomm/mainframes.asp?article=3911, YTHS: Sikainfluenssaepidemian toinen aalto vakava uhka rokottamattomille

Jos olet sotahullu, valittelija, rasisti tai “maahanmuuttokriitikko”, ota yhteytta! Haluan osallistua opintomatkasi kustannuksiin.

PS
Kuvia tulee kohta..NYT

Tuoppien ja suolapähkinöiden äärellä käytiin keskustelua mm. kestolempparista — matkustelusta. Semesterillinen Singaporea ja Kaakkois-Aasiaa on huomattavissa määrin kohentanut reissaamistaitojamme. Etenkin joustavuuden ja sopeutumisen saralla kehitys on ollut huimaa. Päkpäkkerläävissä yöpyminen ja halvimman (ei-hasslefree) matkustusvaihtoehdon nappaaminen on nyt tuttua puuhaa. Loistavinta kaikessa on se, että Eurooppa on nyt täynnä ilmaisia majapaikkoja. Päätettiin jatkaa reissailukikkailua Vanhalla Mantereella.

Illan aikana nousi taas esille, kuinka meillä suomalaisilla on Vietnamiin harvinainen viisumivapaa pääsy. Rauhanomainen NATOttomuutemme taitaa olla tähän syynä. Sotilaallisesta liittoutumisesta on tullut jauhettua jo niin paljon, että jätän sen tällä kertaa rauhaan.

Sotaliittojen sijaan mieltä vaivaa, kuinka ainoastaan tiettyjen ihmiskäsin piirrettyjen rajojen sisäpuolelle putkahtaneiden ihmisten elämä on täynnä mahdollisuuksia. Nyt en ainoastaan tarkoita suomalaisten viisumivapautta verrattuna esim. hollantilaisiin ja saksalaisiin.

Loton voittonumerot 3, 5 ja 8 tuovat mukanaan joitain maailmanlaajuisesti todella harvinaista palkintoja: vapaus, rauha, sosiaaliturva, ilmainen huippukoulutus. Matkoilla huomaa, kuinka monien muiden arpaliput ammottavat tyhjyyttään.

Toivon syvästi, että jaksan muistaa tämän ja arvostaa voittoa myös koti-Suomessa.

1. Indonesialaisella pikkusaarella länkkariporukkamme syö, juo, syö ja juo kolme paivää taukoamatta. Kaikki kulut heitetään bungalowimme piikkiin. Sunnuntaina kokonaislaskumme on 3 160 000 Indonesian rupiaa. Rupatellessamme yöllä eräälle bungalow-kompleksimme baarimikolle tarjoamiemme oluiden äärellä, paljastaa hän kuukausipalkkansa – 2 500 000 rupiaa. Palkka edellyttää 6–7-päiväisiä työviikkoja ja 12–16-tuntisia työpaiviä.
2. Bangkokissa lihava, hikinen ja haiseva vanha länkkari datailee keskustan baarissa. Nuori kaunis thai-nainen odottaa kiltisti vieressä. “Tuhlaamme” Lauran kanssa UPJ:n päivän palkan ja vietämme yön Enkelten kaupungin yllä kuin kuninkaalliset.
3. Juttelemme singaporelaisen taksikuskin kanssa Suomen ja Singaporen sääerosta. Kerron kuinka me suomalaiset valitamme talvella kymyyttä ja täällä kuumuutta. Kuski paljastaa, ettei Singaporen ilmastoon totu ikinä. Paikalliset kuulemma valittavat myös. Keskustelu ajautuu filosofian kultaisille raiteille. Chauffööri kertoo, kuinka hänen kotiseurakuntansa papin vastaanottopöydän takana on kyltti: “I complained because I had no shoes — until I met a man who had no feet”.

Isoisäni kertoo, kuinka perniöläinen hevosilla liikkuva herrasmies kiihdytti valjakkonsa aina huikeaan 40 km/h -vauhtiin Perniön ensimmäisen nopeusrajoituskyltin kohdalla. Tarina saa kuulijan myhäilemään ja tuomitsemaan herran hulluksi, mutta eivätkö kaikki nykyliikenteen autokuskit toimi yhtä järjettömästi? Nopeusrajoituksia pidetään pakollisina eksponentiaalisesti kasvavien riskikertoimien alarajoina.

Olimme palaamassa yöhämärässä ystäväni järjestämältä loistavalta illalliselta Tammisaaresta. Ajoin hirvivaara-alueella 100 km/h -rajoituksesta “huolimatta” 81 km/h. Kiireinen Mercedes-kuski ohitti ja kiiti yön pimeyteen. Karjaan liittymästä käännyimme kuitenkin peräkanaa. Kuski oli siis voittanut huikeat kolme (3) sekuntia! Olisiko hänen kannattanut lähteä matkaan kolme sekuntia aikaisemmin, jotta vaaralliselta ajamiselta oltaisiin voitu välttyä?

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin tosiaan menee liikenteessä?

Miehiä olikin töissä monia. Myös perheen tai perheiden naispuolisia jäseniä osallistui lopulta transaktion toteuttamiseen ja pizzan tuotantoprosessiin. Mietin mielessäni, onko näin monen työntekijän pitäminen kannattavaa.

Kannattavaa? Miksi ajattelin ja laskeskelin — länsimaiseen tyyliin — kannattavuutta yksiköllä € (raha)? Miksi en esimerkiksi yksiköllä ¤ (yhteisöllisyys ja onnellisuus)?

Maailmassa asioilla on tapana joko tapahtua tai olla tapahtumatta. Esimerkiksi: Minä menin tänään töihin aamulla. Menin 7:20 lähtevällä bussilla. En mennyt 7:45 lähtevällä bussilla. Lounastin opiskelijaystävieni kanssa klo 12:04 TF:llä. En tällä kertaa liittynyt työkavereideni mainioon lounasseurueeseen. Tapasin Mikon Ravintola Helsingessä klo 16:28… Virkkeistä huomataan, että asiat siis joko tapahtuvat tai sitten eivät tapahdu. Kyseinen jako saattaa olla tuttu kaikille niille, jotka osaavat jutella tietokoneiden kanssa (true/false tai 1/0).

Asian oivaltamisen kautta voidaan päästä mullistaviin tuloksiin arkielämän tehostumisen ja ihmisten — erityisesti parisuhteen osapuolten — välisen sovun säilymisen saralla. Toki tulevaisuuden arvioiminen on haastavaa, mutta ounastelun yksinkertaistaminen eli pyöristäminen binäärimuotoon helpottaa kaikkien päätöksenteon sidosryhmien jäsenten elämää.

Käytännön tasolla tämä tarkoittaisi keskinäisessä viestinnässämme seuraavia siirtymiä:

• attending/maybe attending/not attending/awaiting reply → attending/not attending (default)
• “Mennääks syömään jossain vaiheessa?”… “Minne mennään?”… “Monelta?”… → “Mennäänkö TuAs-talolle syömään kello 11:30?”
• “Mä nään ehkä tos joku päivä yhen mun vanhan frendin” → “Lähden ystäväni kanssa ylihuomenna oluille. Tulen kotiin kello 02:00.”

Tässä yhteydessä tulee kuitenkin tunnustaa, kuinka heikosti olen itse moisista pyöristyshaasteista yleensä selvinnyt. Tämä johtuu ainoastaan tavoittelemastani täydellisen ystävällisyyden utopiasta. Yritän kuitenkin virittää tapojani.

Omissa mielikuvissani punertavampaa siipeä vaivaa, että se ei todellisuudessa osaa asettaa ja esittää maailman nykymenolle mitään todellista kilpailevaa vaihtoehtoa. Vasemmisto keskittyy lähinnä uusliberalismin hienosäätöön ja epäolennaisista asioista valittamiseen. Entä jos vasemmistopuolueet ryhtyisivät puuhaamaan putkiremonttia, jonka valmistumisen jälkeen Suomen, Euroopan ja maailman putkistossa virtaisi rahan sijasta luonnonmukainen, lämmin, arvokas veri?

Pienistä kehäpäätelmäongelmista huolimatta, David Humen ajatukset kolahtivat Ilmarisia, Lemminkäisiä, Väinämöisiä ja Ainoja tarkastellessa. Humen mukaan tunnistettujen asiantuntijoiden yhteinen tuomio identifioi ja arvottaa taideteokset. Tämä on helppo allekirjoittaa, koska tunnetuimmat teokset, kuten Akseli Gallen-Kallelan Aino-taru, Lemminkäisen äiti, Sammon puolustus ja Kullervon kirous tuntuivat nousevan näyttelyn lemppareiksini. Uskon, että taustalla vaikuttaa se tosiasia, että asiantuntijat kolmella eri vuosisadalla ovat arvostaneet kyseisiä teoksia.

Kyseinen maun standardointi on käyttökelpoinen myös muissa konteksteissa. Esimerkiksi eilisessä Suomi–Venäjä-jalkapallo-ottelussa Jari Litmasen oivallista pelinlukua 38. peliminuutilla voidaan pitää kauniina jalkapallosta ymmärtävien keskuudessa. Toisaalta jalkapalloa ja joukkuelajeja vähemmän tuntevat voisivat ilman johdattelua olla aluksi huomaamatta tilanteen kauneutta, mutta lopulta avartunein mielin myöntyä asiantuntijoiden mielipiteeseen.

Viikon merkittävimmät tapahtumat paranemisen kannalta osuivat eiliseen. Keräilin listan mieltäni askarruttaneista polvi- tai pikemminkin pohjekysymyksistä ja soitin lekurilleni. Kuullessani pohkeenlaajuisten mustelmien sekä pohkeeseen seistessä virtaavien nesteiden aiheuttaman jättimäisen turpoamisen kuuluvan juuri kyseisessä leikkausmenetelmässä joskus asiaan, olin äärimmäisen helpottunut. Tunsin kuinka paranemiseni eteni, epätietoisuuden karistua, useilla päivillä.

Kunnia toisen oivallisen parannuskeinon keksimisestä kuuluu äidilleni. Hän oivalsi tarjota pukukoodiksi shortsien sijasta pitkiä housuja. Pitkälahkeiset housut piilottavat mieltäalentavat leikkaushaavat ja mustelmat. Kaksi harppausta kohti parempaa yhden päivän aikana. Mahtavaa!

Kipu, sairastaminen ja paraneminen ovat yllättävän psykologisia asioita. Tunnustaessani niiden psykologisen luonteen, annan positiivisten psykologisten seikkojen edesauttaa paranemistani. Tällä tavoin saadaan rakennettua iteratiivinen paranemisprosessi. Enköhän kohta pomppaa jo kunnolla pystyyn.

Etusivulla komeili siis eurovaaliehdokas Kai Pöntinen sloganillaan: “sosiaalipummimaahanmuuttajille stoppi!”.  Vaalisivustollaan Pöntinen ehdottaa, että Suomen rajat laitettaisiin kiinni ja maahan päästettäisiin vain “todellisessa hädässä olevat ja työperäiset maahanmuuttajat”. Hän myös marisee siitä, että maahanmuuttajille opetetaan ruotsia — maamme toista virallista kieltä.

httpv://www.youtube.com/watch?v=EDIMm_v7Dfg
(Pöntisen mainosvideo)

Haluaisin löytää yhdenkin maahanmuuttajan, jonka unelmana ei olisi itsensä tai perheensä elättäminen omalla työnteolla. Ulkomaalaisperäisistä ystävistäni monet lähettävät pienistä ansioistaan ison osan myös kotimaahansa Kurdistaniin tai Somalimaahan. Kuinka moni maahanmuuttaja todellisuudessa haluaa olla työtön? Luuleekohan Pöntinen, että maahanmuuttajien mielessä on “suomalainen unelma” eli ränsistynyt lähiöasunto satelliittiantennilla ja työttömyys? En usko. Ehkä vika onkin vastaanottajissa eli meissä.

Ihmettelen, että kokoomuslaisen annetaan ratsastaa maahanmuuttovastaisuudella. Eikö tämä ollut perussuomalaisten juttu? Kyseiset tapaukset tuovat mieleeni Harri Korhosen — yksi elämääni suuresti vaikuttaneista loistavista opettajista — varoitukset. Hän kertoi historiantunnilla, kuinka kaikkien rasistisvivahteisten puhujien olkapäillä ratsastaa itse Adolf Hitler. Kuka siis ratsastaakaan kenellä ja millä arvoilla?

Suomen tulisi ymmärtää monikulttuurisuuden arvokkuus. Toivon, että tulevaisuudessa omat lapseni eivät  joudu tarkkailemaan omaa käytöstään kyseisessä asiassa. Erilaisuuden tulisi olla luonnollinen asia.

Monikulttuurisuusasiaan liittyen Helsingin Sanomat uutisoi ala-astelaisen somalitytön kokemasta vääryydestä. Uutinen on herättänyt Hesarin sivuilla kuumaa keskustelua. Helsingin Sanomia kritisoidaan journalistisen otteen menettämisestä ja asian paisuttelusta. Mielestäni uutisointi voimakkaaseen sävyyn on kuitenkin aivan oikeutettua. Yksittäisen koskettavan tapauksen kautta ihmisten ajatukset voidaan suunnata yhteiskuntamme epäkohtaan. Objektiiviset tilastot rasismista eivät yksinään herätä tunteita ja keskustelua. Keskustelun herättäminen ja tarinoiden kertominen ovat kuitenkin muiden muassa R. Kuneliuksen mielestä journaismin tärkeimpiä tehtäviä. Onneksi Hesarilla on kanttia huoltaa yhteiskuntaamme.

- -

Vaikka teksti alkaakin jo paisua, joudun raportoimaan myös toisesta monikulttuurisesta tunteekkaasta viikonlopun joukkoliikennematkasta. Olin palaamassa ystäväni läksiäisistä bussilla 72. Hämeentiellä kyytiin nousi minua jurrisempi suomalainen kolmikymppinen mies, joka hakeutui istumaan saksalaisten naispuolisten ystävysten seuraan.

“Where are you from?” mies aloitti ja jatkoi: “I’m from Finland“.
Selvinpäin olevat nuoret naiset kertoivat olevensa Saksasta.
Mies kuittasi toistamalla: “I’m from Finland“.
Seuraava lause alkoikin jo tuohduttamaan mieltäni.
“What the fuck are you doing in my country?”
Naiset vastasivat opiskelevansa ja työskentelevänsä täällä sekä kehuivat pitävänsä Suomesta todella paljon.
“What the fuck are you doing in my country“, mies jatkoi. Bussin muut matkustajat alkoivat elein esittää omaa häpeää, masennusta tai pöyristyneisyyttä, kulttuuritaustastaan riippuen.

Juuri ennen Hauhon puiston pysäkkiäni tunteet kuumenivat siihen pisteeseen, että jouduin heittämään herralle kohteliaasti vastakysymyksen: “What the fuck have you ever done for this country?“

Tuskaisella mutta aurinkoisella, kauden ensimmäisellä lenkillä asiaa puituani tulin mielenkiintoiseen johtopäätökseen. Ehkä juuri juoksulenkille lähteminen toimii ihmisten fysiologisena vedenjakajana. Toiseen suuntaan virtaava vesi jatkaa ylvääseen ja energiseen koskeen. Toinen suunta taas johtaa paikallaan seisovaan, sinileväiseen ja liejuiseen lumpeiden peittämään lammikkoon. En tarkota, että juokseminen varsinaisesti vaikuttaisi tähän suuntaan, mutta juoksulenkeille lähtemisellä voi mitata suhtautumistaan ja arvioida fyysistä tulevaisuuttaan.

Mitkä ovat tärkeimmät arvosi? Ketkä ovat tärkeimmät läheisesi? Minkä asoiden puolesta voisit taistella? Millainen haluaisit maailman olevan? Kirjoita tärkeimmät ajatuksen tuotteesi erillisille papereille kuulakärkikynällä. Asettele paperit eteesi.

Tartu seuraavaksi johonkin edessäsi olevaan paperiin ja ala pohtimaan, miten jokapäiväisessä käyttäytymisessäsi otat kyseisen arvon, henkilön tai tavoitteen huomioon. Listaa toimenpiteesi lyijykynällä samalle paperille.

1. Jos paperi täyttyy, hyvä!
2. Jos näet jollain paperilla ainoastaan sinistä tekstiä, revi paperi ja päivitä arvoutopiasi!

Kuntosaliharjoittelu, sosiaalinen kanssakäyminen ja ajoittain älyllinen keskustelu sai meidät huomaamaan, kuinka tärkeää on kehityksen ja ylläpidon monipuolisuus. Ei riitä, että lukee päivästä toiseen tieteellisiä artikkeleita jossain luolassa, vaan kehitystä ja ylläpitoa tulee harjoittaa yhden sijasta kolmella eri osa-alueella: henkisellä, fyysisellä ja sosiaalisella. Kuntosali, lenkki, kahvihetki ja pitkä lounas eivät olekaan pahasta, vaan hyvästä! Kaikki kehittävät tai ylläpitävät tärkeitä ominaisuuksia tai taitoja. Innostuksen pyörteissä saatoin oivalluksemme myös visuaaliseen muotoon tuta-bs:n innoittamana (katso kuva).

Huhujen mukaan myös Tilastokeskusta ollaan puuhaamassa pois Helsingistä. Miksi Suomen maaseutu täytyy keinotekoisesti pitää asuttuna? Alueellistamishöpötyksestä kärsitään tällaisella menolla niin taloudellisella kuin henkiselläkin tasolla. Rahaa valuu hukkaan ja perheet jokautuvat eri paikkakunnille. Eikö aluepolitiikan voisi jättää Darwinin tai näkymättömän käden hoidettavaksi?

Karkottamista voisi verrata ydinvoiman käyttöön. Ydinvoimalla ei ratkaista ongelmaa, vaan se on väline seurausten hillitsemiseksi siihen asti kunnes todellinen ongelma ratkaistaan. Suomen tulisikin panostaa ulkomaalaisten kouluttamiseen ja sopeuttamiseen. Uutisissa kerrottiin myös 6%:n työttömyydestä, joka mielestäni kertoo käytännössä täystyöllisyydestä. Turhaa siis mussuttaa, että Suomessa ei tulisi olemaan pulaa työntekijöistä.