svante.fi

Maahanmuuttoasiat tuntuvat nousseen taas pinnalle, mikä on hyvä asia. Se, mikä minua harmittaa, on maahanmuuttokriittisyydellä ratsastaminen. Ihmiset, jotka eivät tunne yhtään pakolaista tai eivät ole tietoisia pakolaisten “kotimaiden” tilanteista, äänestivät kunnallisvaaleissa maahanmuutokriittisiä, erityisesti PS:n listoilta löytyviä ehdokkaita. Kyseinen tilanne tuo mieleeni ne perustat, joille 3. valtakunta aikoinaan rakennettiin.

Suuri monikulttuurisuuden vastustaja Jussi Halla-aho nosti tänään pöydälle maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin kyhäilemän esityksen ulkomaalaisasioita koskien. Todella hyvä, että asiaa puidaan, mutta puimisen sisältö vähän arveluttaa. Halla-aho esimerkiksi kirjoittaa Somalian kuuluvan “elintasosiirtolaisuuden tärkeimpiin lähtömaihin”. Myönnettäköön että elintaso täällä Suomessa on parempi kuin maassa, jota ulkoasiainministeriömme luonnehtii 5.12.2008 seuraavalla tavalla: “Maasta tulee poistua heti, eikä sinne pidä matkustaa. Turvallisuustilanne vaarallinen”. Jokainen voi myös tutkia, miten ulkoasiainministeriö kuvailee esimerkiksi Somalian terveydenhuoltoa. Halla-aho ajattelee tällaisesta valtiosta tulevien pakolaisten olevan elintasosiirtolaisia. Sanoja pakolainen ja elintasosiirtolainen tulee siis Halla-ahon mukaan pitää synonyymeinä.

Halla-aho ilmaisee tekstissään myös pelon siitä, että “Uusi laki palkitsee passinhävittäjät pysyvällä oleskeluluvalla”. Valtioneuvoston esityksessä on yhä listattuna samat tahallisuuteen viittaavat asiat kuin 30.4.2004 annetussa ulkomaalaislaissa (108 §).

Mielestäni koko ulkomaalaisasioista vääntäminen on lähtökohdiltaan mätä. Onko kukaan koskaan ajatellut, miten suureen onneen, turvallisuuteen, vakauteen ja vapauteen syntyessä saatava sinivalkoinen arpalippu meidät oikein etuoikeuttaa? Haluaisinkin keskustella Halla-ahon kanssa maahanmuuttopolitiikasta tietämättömyyden verhon tuolla puolen. Vaikka vihreiden naisjärjestön jättämä tutkintapyyntö johtaisikin syytteisiin ja tuomioihin, ei Helsinkikään karkottaisi Halla-ahoa takaisin Tampereelle.

Niskan vasemmalla puolella on alkanut ajoittain tuntumaan pientä jännitystä. Opiskeleminen yliopistossa, jonka opiskelijoiden enemmistö fiilistelee seuraavin sanankääntein: “Meitsi lukee tutaa sivuaineena”, on ilmeisesti saanut pääni kallistumaan oikealle. Jokaisesta tuutista tulvii korviin hehkutukset asiakaslähtöisyydestä ja lisäarvosta. Tätä pohtiessani hätäännyin ja varmistin heti. Kyllä, vaikka järki onkin tehnyt siirtymän oikealle, veripumppuni vi(h)reät äänet kajahtavat yhä vasemmalta.

Tunnen maailman taas avartuneen. Dogmatismin vastaisella sodalla voidaan saavuttaa rauha. Sotaa tulee käydä monella rintamalla, mutta tahdon tässä nyt hehkuttaa saavutuksia uutisten viihteellistymisen rintamalla.

Dogmatismin nujertumisen voi todeta kurkkaamalla 9.6.2008 kirjoittamaani merkintää, jossa motkotin laatulehtien tabloidistumisesta. Merkintä vaikuttaa lapsellisen elitistiseltä. Aivan kuin poliittinen uutisointi olisi viihdeuutisointia arvokkaampaa. Todellinen Dogmatismin vastaisen sodan sankari arvostaa molempia ja hallitsee molempien aihepiirien asiat. Kehotankin kaikkia ihmisiä valitsemaan nyt puolensa. Taistelkaamme yhdessä Axis of Eviliä vastaan!

Iltalehti uutisoi tänään otsikolla “Kepun kriisi: Omille riitti” keskustan mahdollisia ministerivaihdoksia. Itse en nyt aivan pysty ymmärtämään, mikä yhteys on valtioneuvoston jäsenten eduskunnalta saamalla luottamuksella ja sillä, että äänestetäänkö kuntien valtuustoihin naapurin Elmeriä (kesk) vai työpaikan Penaa (vas). Hallitusneuvottelut kuuluvat mielestäni jonkin aivan muun vaalin jälkimaininkeihin.

Toinen tuohduttava asia on sähköinen äänestäminen. Oikeusministeriön kertoi tänään, että yli 200 sähköisesti annettua ääntä jäi menemättä perille. Tässä tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äänestyksen uusiminen kyseisissä kunnissa, kuten Jyrki Kasvi ennätti jo vaatimaan. Mitäköhän todellista lisäarvoa sähköisellä äänestyksellä voidaan saavuttaa? Äänestäminen ei ainakaan tulosten mukaan helpotu lainkaan. Lisäksi lippuäänten laskeminen on aina sujunut ripeästi ja mallikkaasti.

Monet ystäväni ja tuttuni ovat kertoneet täyttävänsä kansalaisvelvollisuutensa kirjoittamalla numeron lappulle. Olenkin pitkään miettinyt, kumpi on viisaampaa: äänestää täyttääkseen velvollisuuden, vai jättää kokonaan äänestämättä? Utopian kylässä ihmiset olisivat aidosti kiinnostuneita asuinkuntansa asioista ja odolisivat innolla odottaneet myrskyisänä sarastanutta vaalipäivää.

Vaikka neljä vuotta sitten yritin toppuutella kaikkia ystäviäni Karjaan uurnille, nyt asenteeni taitaa olla toinen. Jos kuntalainen tahtoo nukkua äänestyksessä, se sallittakoon. Ainoa toiveeni on, ettei päätös äänestämisestä tai nukkumisesta perustu minkäänlaiseen dogmatismiin. Jokaisen tulisi objektiivisesti asettaa molemmat vaihtoehdot vadille ja tarkistaa vaa’ankielen kulma.
Itse lähden nyt äänestämään.

Aivan mahtavaa, että presidentti Martti Ahtisaari liittyi vihdoinkin joukkoon arvostetuimpaan. Siinä on setä, joka voi eläköityessään katsella putkea olkansa yli melko tyytyväisenä. Harmittaa vain, että Ahtisaari väläytti sotilasliittoon liittymistä. Miksi suomettumattomuuden todistamiseen tarvitaan liittoutumista vastakkainasettelua varten perustettuun sotaisaan liittoon? Jos todistelemista vielä on, voitaisiinko se tehdä YK:n tai EU:n avulla?

Parlamentarismi on kuollut. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan 75% suomalaisesta ei tiedä minkä puolueiden edustajat pakkaavat aamulla ylimmän toimeenpanovallan salkun lähtiessään duuniin. Onkohan toteutettu parlamentarismin vahvistaminen sittenkään järkevää? Seuraavassa perustuslakiuudistuksessa pitäisi varmaankin valkata Platonin utopian mukainen filosofikuninkaiden johtama valtiomuoto.

Miksi ihmeessä Kauhajoen tapahtumien annettiin tapahtua? Eikö yhdestä olisi voitu jo oppia? Mihin pistooleita oikeasti tarvitaan? Todellisuudessa pistooleille on vain yksi paikka – sulatusuuni. Jos ihmisten on aivan pakko harrastaa pistooliammuntaa, jääköön pistoolit ampumaradalle Ab Lukko Oy:n tuotteiden taakse.

Professori Paul Lillrank esitti tänään luennolla mielenkiintoisen kannan, jonka mukaan kehityksen tavoittelu on länsimaiseen kulttuuriin liittyvä piirre. Hän vertasi länsimaalaista meininkiä Al-Qaida-jengin käsityksiin, joidenka mukaan Allah järjestää ja päättää, joten ponnisteleminen on turhaa. Vastaava ilmiö oli havaittavissa tutkimusmatkallamme Intiassa. Itse asiassa eilen (22.9.2008) TV2 esitti aihetta Hullu juttu-asiaohjelmassaan. Kastijärjestelmä pitää ihmiset muutoshaluttomina ja tyytyväisinä omaan tilanteeseensa.

Matkalla oli kuitenkin jännittävä huomata, miten onnellisia ihmiset Intiassa ovat. Olisiko sittenkin parempi olla “onnellinen sika” kuin “kärsivä Sokrates”? Länsimaalaiset kärsivät Sokrateet kun näyttävät tappavan viattomia kanssaopiskelijoitaan.

Kävellessäni YTHS:n terveysasemalle hakemaan rokotuksiani Intiaa varten, koin suuren herätyksen. Terveysasemalla on opasteet kolmea erilaista käyntiä varten: hammas-, terveys- ja mielenterveys-. Hävettää myöntää, mutta aikaisemmin pidin mielenterveydellisiä ongelmia erilaisessa arvossa fyysisiin sairastumisiin ja loukkaantumisiin verrattuna. Asiahan on sittenkin niin, että kaikki sairastumiset ja loukkaantumiset — olivat ne sitten fyysisiä tai henkisiä — vaanivat yhtä lailla kaikkia ihmisiä ja vaativat tasaveroista hoitoa. Kiitos Descartes ja YTHS.

Valtiovarainministerimme heitti ilmoille ajatuksen kahdesta uudesta ydinvoimalasta. Mielestäni Katainen on oikeilla linjoilla. Kasvavaan sähkönkulutukseen on vastattava päästöttömällä energiamuodolla. Tuntuu turvallisemmalta ja järkevämmältä keittää itse omat vesiastiat omilla fissiolla, kuin pyytää esimerkiksi Tšernobyl-valtioita hoitamaan hommaa korvausta vastaan.

Ydinvoimaloita rakennettaessa tulee tosin muistaa olla tuudittautumatta nippusideratkaisuun. Vaihtoehtoisien energiamuotojen etsiskelyä tulee jatkaa entistä kovemmalla sykkeellä!

Länsimaissa vallitsee käsitys elämänkaaresta. Pitkään asiaa pohdittuani huomasin, miten taidamme taas olla väärässä. Ehkä ihmisen fyysistä kyvykkyyttä voidaan kuvata alaspäin aukeavalla paraabelilla, mutta henkisen elämän kuvaajan yhtälö on pikemminkin y=x.

Puhumme siitä, kuinka vanhukset tulevat iloisiksi pienistä asioista, kuten lasten tai lastenlasten vierailusta. Voisiko sittenkin olla, että juuri nämä asiat olisivat sittenkin suuria asioita? Vanhuus eli elämän kokonaisvaltaisen ymmärtämisen taso paljastaa, mitkä asiat loppujen lopuksi ovatkaan niitä suuria ja tärkeitä asioita. Elämä ei olekaan kaari vaan nouseva suora.

Paavo Väyrynen teki mielenkiintoisen, urpilaispopulistisen siirron koskien Venäjän asettamia puutulleja. Pave ehdotti, että metsäteollisuudelle koituvat puutullitappiot voitaisiin korvata venäläisrekoilta ryöstettävillä kauttakulkumaksuilla. Pelin avaaminen oli kiva, mutta toteuttamiskelvoton. Suomi ei voi lähteä pitämään kiitoradalla kihdyttävää paperiteollisuutta Suomessa purukumiratkaisuiden avulla. Muutenkin Venäjän kanssa samalle tasolle alentuminen vapauden rajoittamisen alueella ei kuulosta kovin kivalta.

Irlannin kansa äänesti väärin. Irlantilaiset kumosivat kansanäänestyksessä Lissabonin perussopimuksen. Suurimmat syyt ei-ääniin olivat vahva kampanjointi sekä ihmisten tietämättömyys. Mielestäni yhteistyökyvyttömät valtiot voitaisiin suoraan heittää hemmettiin koko yhteisöstämme. Maailma huutaa kipeästi eurooppalaista järkevyyttä maailmanpolitiikan hoitamiseen. Jos pelaajia ovat vain USA, Kiina ja Venäjä, voi lopputulos olla karmea.

EU on vahva vain yhtenäisenä. Ei ole mahdollista, että kaikki sen energia kuluu jäsenmaidensa itsekkäiden vaatimusten kompromissailuun. Oikea ratkaisu olisi jatkaa valikoidun tiiviin yhteisön voimin.

Kesäksi taittuva kevät oli vallankumouksen aikaa. Juttelin kansanedustajaa assaroivan naapurini kanssa median nappaamasta vallasta. Varsinaiset asiat ovat pikkuhiljaa tipahdelleet pois jopa Hesarin pääuutisotsikoista. Palstatilaa kulutetaan ainoastaan vallalla bröystäilyyn eli kansanedustajien asioiden vatvomiseen. Myös eduskunnan käytävät ja kahvittelutilat täyttyvät ylimääräisillä tabloidityylisillä supinoilla. Entisten asialehtien toimet vaikuttavat siis jo perinteisiin vallan kolmijako-opin elimien toimintaan.

Myös Hampurissa asuva kummitätini on huomannut Helsingin Sanomien tabloidisoitumisen. Toivoisimme kovasti, että Helsingin Sanomat palaisi raportoivaksi tyylimediaksi. Mikäli HS haluaa tabloidiutua, tapahtukoon se vain paperikoon osalta, ei sisällön.

Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen esittää päättömiä letkautuksia. “Miksi yhteiskunnallisen työn auttaminen olisi kyseenalaisempaa kuin urheilu- ja kulttuuriaktiviteettien sponsorointi?”, hän kirjoittaa. Mielestäni samalla voitaisiin kysyä, miksi esimerkiksi poliisin työn auttaminen olisi kyseenalaisempaa kuin juomarahan antaminen tarjoilijalle.

Minua harmittaa monien negatiiviset asenteet tulevaa huippua yliopistoa kohtaan. Vasemmistolainen oppositio pelkää, että Helsingin ulkopuoliset yliopistot eivät välttämättä pääse tasapuolisille osingoille talouselämän tarjoamasta rahoituskakusta. Lisäksi oppositiota pelottaa, että markkinavoimat rupeavat sanelemaan yliopistoiden toimintaa.

Mielestäni on melko oikein, että Perähikiän yliopisto, johon pääsee opiskelemaan tuotantotaloutta ja teknillistä fysiikka osaamalla ratkaista toisen asteen yhtälön, saa vähemmän rahaa kuin TKKTaiKHSE. Entä mikä on se paha, jota yksityisen rahan sijoittajat voivat yliopistolta vaatia? Laadukasta opetusta ja tutkimusta? Uusia innovaatioita, jolla Suomi voi vastata informaatioyhteiskunnan mukaanaan tuomiin uusiin haasteisiin? Nyt varoivaisuutta!

Ei ole Maran voittanutta. Ahtisaari järjesteli salaisen kokouksen koskien Irakin tulevaisuutta. Suurena oivalluksena oli vaihtaa liberty-amerikkalaisten sotapäälliköt kurdien (20% Irakin väestöstä) edustajaan. Tästä se rauha ja todellinen vapaus voisi vihdoin saada kipinää.

Kristillisdemokraatit heittivät peliin hyvän idean. Liikenteen promilleraja tulisi laskea 0,2:een. Nykyisellä rajalla “muutama kalja”-asenteet suvaitsevat pienessä hiprakassa ajamisen. Eivät ihmiset oikeasti tiedä, kuinka monta annosta he voivat ottaa, ennen kuin oma ja varsinkin muiden ihmisten henki on vaarassa. Itse en ainakaan olisi tyytyväinen, jos ajaisin esimerkiksi pienen lapsen yli ja puhaltaisin 0,49‰. Valtion tulee taata kaikille ihmisille mahdollisimman hengenvaaraton liikenne.

Vanhanen II täytti viikonloppuna yhden vuoden. Mitenköhän on mahdollista, että valtioneuvoston toimista on jäänyt mieleen vain julkisen yksityisyyden kanssa pelleilyt, keskeneräisten asioiden pimittämiset sekä Masan ilmoitus, jonka mukaan hän jatkaa toimessaan vielä seuraavat seitsemän vuotta? Median ja hallituksen suhde on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Nyt vuorostaan Suur-Tukholma-lehti loukkasi kirjesalaisuutta, jonka luulin olevan yksi tärkeimmistä perusoikeuksistamme. Lehti perusteli Vanhasen ja Ruususen tekstiviestien julkistamista toisella perusoikeudella, sananvapaudella. Kumpi oikeuksista on nyt sitten arvokkaampi? Mielestäni tällaiselle punnitsemispelleilylle voitaisiin laittaa jo piste. Perusoikeuksia punnitseva vaaka voitaisiin laittaa takaisin hyllyyn ja todeta että on parempi olla aiheuttamatta dilemmoja, joita vaa’alla ei voida punnita. Voisivatko ihmiset ystävällisesti lopettaa poliitikkojen seksiviesteistä kertovien uutisten lukemisen? Näin päästäisiin takaisin oikeiden uutisten äärelle.

Pääsin tänään suureen johtopäätökseen ajattelun kahlitsijoista. On helppoa kuvitella henkilön uskoa – kuten islam, kristinusko tai juutalaisuus – ajattelun kahlitsijana. Keskustellessani opiskelijaystävieni kanssa elämän tarkoituksesta ja merkityksestä huomasin myös ateismin – tuon tieteen suuren ystävän – kahlitsevan kannattajansa ajattelua. Ateisti heittäytyy helposti fundamentalistin lailla puolustamaan ja ylistämään Jumalan olevan kuollut. Itse asiassa puolustaminen muuttuu monesti jopa hyökkäykseksi. Ainut tapa todella ymmärtää tätä maailmaa on huomata ja tunnustaa omat subjektiiviset linssinsä, joiden läpi maailmaa tsiikailee.

Tänään vaivaan päätäni viimeistä kertaa Kanervan sotkuilla. Päivän Helsingin Sanomat kirjoittaa ohikulkijoiden mielipiteistä erokiistassa. Suurin osa ihmisistä painottaa tekstailun olleen yksityisasia. Niinhän se onkin. Ongelmana on SMS-näpyttelyn aiheuttama mediakohu. Itse en ainakaan pystynyt kohun takia enää keskittyä ulkopoliittisiin asioihin nähdessäni kuvaa Kanervasta, vaan katse suuntautui väkisin pöydällä makaavaan kännykkään. Katainen teki oikean johtopäätöksen ja esitteli sen tyylikkäästi ja tunteekkaasti.

Aprillipäivän teema on hymy. Roskalehti Hymy julkaisi Iken yöasioita koskevat seksiviestit ja hymyilevästä syntymäpäiväsankarista Alexander Stubbista tulee uusi ulkoasiainministeri. Muutenkin ihmisten naamat ovat aprillipilojen ansiosta hymyssä. Vaikka hymystään kuuluisalla Stubbilla olisikin salainen liitto Hymyn kanssa, on mies ammatti- ja esiintymistaitonsa puolesta vertaansa vailla uudessa tehtävässään. Ainut mikä harmittaa, on miehen halut sotia Samuli-sedän joukoissa.

Miten typerää on tehdä elokuva, jonka viesti on seuraava: Eurooppa kukisti natsismin ja kommunismin — seuraava kukistettava on islam? Eivätkö natsismi ja kommunismi olleet eurooppalaisia aatteita? Geert Wilders harmittelee Fitna-elokuvassaan, että Alankomaissa asuvasta 17-miljoonasta ihmisestä miljoona on muslimeita. Miksi syntyessämme saamamme arpalippu voisi määrätä missä saamme elää ja missä emme? Maailmankaikkeus etenee vääjäämättä kohti suurempaa entropiaa. Ihmisten liike ja kulttuurien sulautuminen ovat siis luonnollisia asioita. Itse nautin suuresti siitä lisästä, minkä jääpalat tuovat omaan juomaani.

Samaan aikaan kun pakkailin laukkuja Keski-Tunisiaan lähtöä varten, annettiin eteläisessä Tunisiassa siepatuille itävaltalaisturisteille lisää armonaikaa. Pohjois-Afrikan al-Qaidaksi itseään kutsuvat kiihkoilijat vaativat sotilaallisesti liittoutumatonta ja puolueetonta Itävaltaa vapauttamaan rikoskavereitaan pohjoisafrikkalaisista vankiloista. Käsittämätöntä! Vielä naurunalaisemmaksi “terroristit” tekevät itsensä vaatimalla rauhaa rakastavan Itävallan kansalaisten vapauttamisesta rahaa. Kavereiden terroristijärjestö onkin siis rikollisjärjestö.

Pohjois-Afrikkaan kiiri uutiset Tiibetistä, Bear Stearnssista sekä Jeremiah Wrightista. Itse haluaisin nähdä politiikkaa Pekingin olympialaisissa, mutta mielestäni on erittäin kyseenalaista, että Kiinan painostus sysätään urheilulle. Mikään valtio ei uskalla riittävissä määrin puuttua merkittävimmän taloustimantin ihmisoikeusrikkomuksiin. Vaaranahan on, että rahasampo suuttuu ja vaikeuttaa moralisoijan taloudellisia intressejä. Onko talous todellakin ottanut maailmassa palkintopallin keskimmäisen paikan? Ihmisoikeuksille tarjotaan himmeämpää mitalia – jos sitäkään.

Media on tehnyt nyt myös Suomessa vallankaappauksen. Maaliskuun vallankumouksessa media nousi Montesquieun opin kolmikon muodostaman jengin isännäksi. Tiedotusvälineissä puitiin Ikeä ja Iken tekstareita eikä budjettikehystä ja NATO-päätöstä. Toisaalta, media taisi sittenkin osoittaa olevansa yhä tuon viidennen mahdin, markkinoiden renki.

Suomi tunnusti vihdoin Kosovon itsenäisyyden. Serbia kutsui kiukutellakseen oman suurlähettiläänsä takaisin omalle niemimaalleen. Suuri suomalainen Ahtisaari tokaisi Helsingin Sanomissa osuvasti: “Serbienkin tulisi muistaa se tosiasia, ettei EU ole pyrkimässä Serbiaan vaan Serbia EU:hun”. Lisäksi presidentti pyysi Venäjääkin tulemaan vihdoin järkiinsä. En itsekään käsitä, mitä kiukuttelu-ulkopolitiikalla voidaan saavuttaa. Nyt muuten kun Kosovoa ollaan nostamassa vihdoin vapauteen, voisiko seuraavaksi olla vihdoin Kurdistanin vuoro?

Juttelimme Juhanan ja erään toisen tutalaisen kanssa lounaalla Suomen energiapolitiikasta. Keskustelut kääntyivät kuitenkin aika nopeasti toiseen kuumaan aiheeseen, ilmaisun ja internetin vapauteen. Taiteilija Ulla Karttusen lapsipornon epäinhimillisyyttä kuvaava teos tuottikin keskustelunavauksen lisäksi Karttuselle syytteen. Olen toki sitä mieltä, että myös taiteilijoita koskee Suomen lait. Asiassa on vain yksi suuri ongelma.

Suomen valtio rajoittaa suomalaisten internetin käyttöä suodattamalla kansalaisilta lapsipornoa esittävät sivustot — ja samalla varmuuden vuoksi muitakin sivustoja [IT-viikko 22.2.2008]. Mielestäni ongelmassa tulisi taas kerran mennä pintaa syvemmälle ja oikeasti puuttua globaalin maailman epäkohtiin. Ei riitä että pelastetaan vain suomalaiset silmät epäinhimillisyydeltä. Ja mitä netin rajoittamiseen vielä tulee, miksei valtio voisi samalla isähahmon lailla taluttaa kansalaisia Kohlbergin rappusia alas estämällä myös MP3-tiedostojen ja piraattivideoiden levittämisen?