Päivän sosiaalipsykologian luennolla viitattiin kuuluisaan Jane Elliottin harjoitukseen, jossa kolmasluokkalaiset pääsevät maistelemaan syrjinnän kitkeryyttä. Viime vuoden puolella näin YLE:n välittämänä harjoituksen uudemman, yhtä lailla silmiä kostuttavan version.

Tässä dokumentti alkuperäisestä harjoituksesta vuodelta 1 eSv:

tässä myös Youtube-linkki 1. osaan

Tomi ja Sergei saapuivat mestoille viime viikon alussa. Loppuviikosta läksimme herrojen kanssa valloittamaan Borneon saarta. Suunnitelma oli seuraava: Kota Kinabalu – Bandar Seri Begawan – Miri.

Air Asia lennätti meidät ensin Sabahin pääkaupunkiin Kota Kinabaluun. Kylä osoittautui rannan satay- ja meriherkkuravintoloineen varsin kivaksi. Ensimmäisenä aamuna nappasimme minibussin Kinabalun luonnonpuistoon. Nousu vuoristoon oli korvia lukitseva. Paikan päällä vedettiin parit trekkailureitit. Vaikka vuoristoilma olikin Singaporen soijakelejä viileämpi, oli kipuaminen melko raskasta ja hikistä puuhaa.

Kota Kinabalusta napattiin meriyhteys Labuanin kautta Bruneihin. Matka sujui rattoisasti karaokeosastolla Modern Talkingin klassikoiden parissa. Botskissa tutustuttiin mm. israelilaiseen maailmanmatkaajaan. Mies oli viettänyt reissun päällä jo parisen vuotta. Kuiskutellen kyselin, kuinka herra aikoi päästä antisemitistihkön Brunein rajan yli. “Passilla nro 2″, kuului vastaus :)

Bruneissa — tai oikeastaan sen pääkaupungissa Bandar Seri Begawanissa — vieteltiin taas pari yötä. BSB osoittautui leppoisaksi ja hiljaiseksi kyläksi. Meno ja meininki löydettiin vesitakseilla. Nappasimme veneen jokirannasta ja lähdimme kierrokselle. Kuskimme kyyditsi meidät lamppunsa valossa katsastamaan sulttaanin palatsia ja massiivista, Raaseporin kokoista vesikylää. Kauempana merellä räiskyvät salamat lisäsivät tunnelmaa entisestään. Sovimme mainion kuskimme kanssa treffit myös seuraavalle aamulle. Reissu nro 2 suuntautui nenäapinoita bongailemaan. Aamun kruunasi brunssi kuskin kotona vesikylässä.

Brunein jälkeen tutkimusmatka jatkui vielä Sarawakin puolelle Miriin. Miristä teimme luontoretken Niahin luonnonpuistoon. Jättimäisissä lepakkoluolissa seikkaileminen taskulamppujen varassa painui syvälle mieleen. Lämmöllä tulee muisteltua myös loistavaa majataloa, Dillenia Guest Housea.

Kotona odottikin viimeinen kouluhomma: kiinan oral project. Lopputuloksesta näkyy, että aikaa kuolemalinjaan oli vaivaiset pari tuntia. Lisäksi opettajat olivat vetäneet ohjeet pois www:stä, mutta tulipahan jotain (video alla) tehtyä.

Seuraavaksi enää tentit:

• 19.11. Organizational Behaviour & Design
• 19.11. Chinese Language Level 1
• 2.12.  Systems Analysis & Design
• 3.12. Services Marketing

Päälle puolet vaihto-opiskelujaksosta on nyt lusittu. On aika pohtia, miten NTU ja rakas TKK eroavat toisistaan. Merkittävimpinä tekijöinä näyttelevät resurssit ja rahkeet. Siinä missä TKK:n fuksikurssilla opet joutuvat jättimäisissä luentoteattereissa kaitsemaan satoja opiskelijoita, on NTU:n Business-koulussa varattu jokaista parinkymmenen hengen kotoisaa seminaariryhmää kohden yksi kappale professoreja. Opetuslähtökohdat painivat siis omissa sarjoissaan.

Toinen merkittävä erotekijä on tahti. Teekkarit — tai oikeastaan kaikki länkkäriopistojen opiskelijat — yleensä sluibailevat koko lukukauden ja sykkivät määräaikojen ja tenttipäivämäärien aattoina tai aatonaattoina. Täällä jokaiselle tunnille tulisi valmistautua lukemalla kurssikirjasta 1-2 kappaleellista. Lisäksi seminaaritunneilla tulisi olla valmius vastailla kuhunkin aiheeseen liittyviin erinäisiin yritystapaustehtävien kysymyksiin. Kurssien seminaaritilaisuudet noudattelevat orjallisesti kurssikirjojen kappaleita.

Pirullisin homma kaikista on ryhmätyöt. Jokainen liiketoimintapuolen kurssini sisältää yhden ryhmäesityksen ja yhden jättimäisen ryhmätyön. Hommaa on hitosti ja ryhmien poikkikulttuurisuus ja meidän länkkäreiden matkustusmotiivatio/opiskelumotivaatio-suhde asettavat puuhastelulle oman maukkaan lisämausteen.

Kursseja siis saattaa syksyltä kertyä nelisen kappaletta. AB105 – Organizational Behaviour & Design -kurssilla loistavaakin loistavampi, monia paras ope -palkintoja voittanut Prof. Joo-Seng Tan jutustelee innostavalla ja interaktiivisella meiningillä työpsykologian kiemuroista. Herra tykkää myös usein mainita ja kysellä: “ystävämme Euroopasta: Suomesta/Ruotsista/Hollannista… Miten teillä?”

EDIT: Prof. Tan estyi pitämästä yhtä seminaaria. Hyvitykseksi herra järjesti meille kertausluennon “pienimuotoisilla” tarjoiluilla (katso kuva).

BC203 – Systems Analysis & Design -kurssilla jutellaan systeemien ja prosessien kehittämisestä. Kurssi kuulosti alussa hyvin jännittävältä. Motivaationi on jostain syystä suuntautunut muualle. Ehkä kurssin nimen alkuun tulisi lisätä sana “informaatio”. Prof. Damien Joseph vetää kyllä hyvää settiä ja motivoi opiskelijoita konkreettisilla uravinkeillä ja M&M:llä. Prof. Chung Tuck Siongin vetämä BM305 – Services Marketing on ollut ihan vekkuli kurssi. Seminaarit ja harjoitustehtävät muokkaavat aatoksia palveluliiketoimintaa kohtaan. Proffa pyrkii tunneilla luomaan rentoa ja hyvää ilmapiiriä. Hyvää kamaa!

Kopi-mukin pohjalta löytyy maukas sokeri – Mandariinikiinan perusteet. Opettajamme He Xiaoling on aivan uskomattoman mukava ja taitava. Vaikka saatammekin ruotsalaisen ystäväni Perin (video alla) kanssa olla aasialaispainotteisen luokan heikoimmat lenkit, nautin tunneista kovasti. Oppiminenkin on uskomatonta luokkaa. Kahviloissa pystyy heittelemään myyjälle läpyskät. Lisäksi yllättävän huomattava osa kylteissä ja telkkariohjelmien teksityksissä esiintyvistä merkeistä on tuttuja.

Vielä pari viikkoa seminaareja ja ryhmätyörypistyksiä. Sitten alkaa tenttiviikot ja tosimatkustelut.

Tänä vuonna syysloma oli varsin edellisistä poikkeava. Ensinnäkin syysloma tuli vietettyä vekkuleissa merkeissä Singaporen F1-osakilpailussa, Balilla ja Jakartassa. Toiseksi TKK:lla ei muistaakseni edes ole syyslomaa — vai onko?

Aloitetaan formuloista, jotka todella yllättivät positiivisesti. Vaihto-opiskelujakson alkutaipaleella heittelin pari iltaa kolikkoa siitä, onko törkeän kalliit halvimmat liput todella hintansa arvoisia. Mystinen, tunnelmallinen, kaunis ja ÄÄNEKÄS Singaporen “formulaviikonloppu” sai hymyn myös pihin puoleni huulille.

Halvimmista “walkabout”-lipuista huolimatta pääsimme seuraamaan skaboja oivallisilta paikoilta. Paikat sijaitsivat ökykatsomon vieressä, joten screenit pitivät meidät tapahtumien tasalla. Autojen startatessa viritteli kisakansa valokuvausaparaattinsa konekivääriasentoon. Liipaisimet pysyivät pohjassa lähes kaiken sen ajan, kun autoja vilisti ohi.

Tapahtuman ainutkertaisuus ja tunnelmallisuus saivat myös meidät räpsimään:

Formulat jatkoivat matkaa Japaniin — me Indonesiaan. Ensimmäisenä kohteenamme oli Balin surffighetto. Kuta Beach alueineen vastasi melko hyvin odotuksiani. Länkkärit surffailevat, juovat, bailaavat, skodeilevat ja pärräilevät.

Muutamien Bali-päivien jälkeen lähdimme etsimään aitoutta Indonesian pääkaupungista Jakartasta. Visiitti oli todella avartava. Taas tuli huomattua, kuinka pallomme on matkalla kohti tuhoa. Saasteen, ihmisten ja slummien määrä on jotain aivan uskomatonta. Kaupunki on saastainen kaaos, mutta ihmiset, kielitaidottomuudestaan huolimatta, äärettömän ystävällisiä. Oheiset kuvat eivät valitettavasti kerro paikasta juuri mitään.

Ai niin… Paikalliset pitävät recess weekiä lukulomana, joten meidän länkkäreiden on korkea aika kääriä hihat.

Siinä se nyt on, uusi koti! Parin viikon takainen huoneenvuokrausprosessi oli kerrassaan mielenkiintoinen. Sain malesialaiselta kaverin kaverilta mystisen puhelinnumeron, jonka takaa paljastui mandariinikiinaa sujuvasti puhuva kiinteistövälittäjä. Sovimme treffit.

Saavuimme kiinteistötalouskonsulttini Jussin kanssa paikalle. Kiinteistövälittäjä näytti paikat, jonka jälkeen jäimme Jussin kanssa istuskelemaan vuokrattavana olevaan huoneeseen. Välittäjä kertoi hintapyynnön olevan 650 $. Heitimme vastatarjouksen 550 $. Välittäjä naurahti, mutta lähti päävuokralaisen luo toiseen huoneeseen. Hetkisen kuluttua hän palasi huoneeseen ja kertoi uuden hinnan 620 $. Naurahdimme ja tarjosimme 600 $. Muutaman edestakaisen sahauksen jälkeen hinnaksi sovittiin lopulta 600 $/kk.

HDB-asunnossa asuminen on mitä singaporelaisinta. Noin 80-90% väestä asuu kyseisissä valtion vuokrakämpissä. Emme ole törmänneet yhteenkään länkkäriin kyseisen lähiön alueella. Naapuriston paikalliset ihmiset — ei siis vain lapset — viettävät paljon aikaa pihalla. He pelailevat sulkista, kuntoilevat ulkoilmakuntolaitteilla, istuskelevat ja rupattelevat, harjoittavat tai chitä ja uhraavat esi-isille (kuva alla).

Uudessa asunnossamme on vain yksi haittapuoli. Emme omista internet-yhteyttä.
Kirjoita siis kirje:
Svante Suominen
989B Jurong West Street 93
#05-705, 642989 Singapore.

PS Oikeesti netittömyys tekee hyvää. Kokeile!

Eilinen lauantai oli bueno! Jussin isobroidin lokaalit frendit roudasivat meidät Tiong Bahrun food courtin kautta keskelle paikallista ulkoilmapopshowta. Videosta saa pienet eksoottisen tunnelman maistiaiset.

Loppuillasta päädyimme Zoukiin, jonka sanotaan olevan maailman top 10 -seduloiden joukossa.

Aamulla pari tuntia kiinaa ja iltapäivä uima-altaalla. Suomalainen opiskelijapoika on täällä kyllä ihmeissään. Videosta voi miltei aistia tunnelman eksoottisuuden.

Iloksenne voin kuitenkin todeta, että iltapäivän rehvastelu päättyi kuuden tunnin kirjastovisiittiin. Puuhastelimme Sakun kanssa Services Marketing -kurssin “kotiläksyjä”. Jokaiselle seminaaritunnille tulee valmistautua huolella. Seminaariryhmissä professorit ja maikat kuumottelevat opiskelijoita esittämään omia aikaansaannoksiaan, mikä todella motivoi opiskelijoita opiskelemaan pitkin lukukautta.

Tänään luimme tiiliskivikirjasta — jotka muuten maksavat täällä vain 20 € (Suomessa 70-100 €) — muutamat kappaleet ja sovelsimme oppeja meille annettuun yritys-caseen. Hommaa on pirusti joka kurssilla. En yhtään ihmettele, että paikalliset jampat ja mimmit pänttäävät kirjastolla aamusta iltaan. Tänään iltaysin aikoihin pääsin kuitenkin kuittailemaan: “Joks’ te luovutatte!?”.

Asun uskomattomassa paikassa. Saarta voisi pitää miltei täydellisenä. Tänään lilluimme meressä ja löhöilimme hienolla hiekalla palmujen juurella. Jussin, saksalaisen Hannesin ja kanadalaisen Joshin kanssa ihmettelimme uuden kotikaupunkimme eksoottisuutta. Omaa mieltäni lämmittää erityisen suuresti myös Singaporen kulttuurinen diversitetti. On kinkkejä, inkkareita ja malaijeja. Loistavaa!

Kurssien valkkaaminen on ainoa asia, joka sapettaa. Kaikkien vaihto-opiskelijoiden on ensin hyväksytettävä haluamansa kurssit hitaassa byrokratiakoneistossa. Mikäli joku kurssi menee jostain kumman syystä tiukan seulan läpi, on kurssin kaikki ryhmät jo ehtineet täyttyä. Surkeaa kurssivalintaprosessia on yritetty paikata lukuisilla epäkäytettävillä portaaleilla.

Harmitus paikataan reissulla! Huomenna pakataan kamat — passi, hammasharja ja bokserit — ja suunnataan kohti Kuala Lumpuria.