Hiki virtaa kainaloista, vaikka takki ja kaulahuivi roikkuvat käsivarrella, ihmisiä tunkeilee, kaikki ovat äksyllä tuulella, kaikilla on kiire, kukaan ei hymyile… Joulunajan ostovimma on kammoksuttavaa. Olisiko äärimaterialismille mitään vaihtoehtoa?
Mitä jos vain lapsille ostettaisiin lelut ja leikki-iästä varttuneet osoittaisivat toisilleen jollain muulla tavalla, miten paljon toinen ihminen itselle merkitsee? Keskustelut, kirjeet, halaukset…
