Viikonloppumatka Kiinan saaristoon alkoi Hongkongilla, jota ystäväni hyvät olivat hehkutelleet. Ylistysten ansiosta odotukset olivat ylisuuret. Olihan pirvenpiirtäjäkaarti maailmanluokkaa, ihmiset mukavia ja meininki varsin kutkuttavaa, mutta jotain jäi puuttumaan. Voihan olla, että Hongkongin kuvottava rahan katku ja pankkiiripukumiesten leijuminen vaikuttavat liikaa lopputulokseen.
Noudatimme reissulla kiinan opettajani vinkkejä ja matkasimme Hongkongin outlying islandseille – Cheung Chaulle. Saaren meno oli aivan toista luokkaa: ei ainuttakaan turistia, ei ainuttakaan autoa, rantabulevardi täynnä oivallisia kalaravintoloita… Kiitokset vaan vinkistä, 老师. Kotimatkalla Kowlooniin näimme vielä pitkään etsimämme Džonkin (kuvassa alla).
Honkkarin jälkeen matka jatkui Macaolle. Kasinoteollisuuden ohella saaren katukuvassa näkyy välimeriläinen kädenjälki. Kaupungissa Kiinalainen ja Portugalilainen meininki kohtaavat mielenkiintoisella tavalla, eikä ihme, sillä Portugalilaiset herrat saapuivat jo 1500-luvulla, ja saari luovutettiin takaisin vasta alle kymmenen vuotta sitten. Nyt hommiin!