svante.fi

Onnistuin toissapäivänä rusauttamaan polveni pelatessani tutkinto-ohjelmamme killan potkupallo-ottelussa. Kävellessäni eilen kepeillä terveyskeskuksesta ja lekuriasemalta toiselle, tunsin kuinka arvostushierarkian ylimmän tason asiat muuttuivat melko merkityksettömiksi. Tuntemus oli todella palkitseva. On kuitenkin varsin harmillista, että tärkeiden asioden oivaltaminen onnistuu ainoastaan silloin, kun jokin on vialla. Mitenköhän olisin saanut itseni arvostamaan esimerkiksi kahdella jalalla kävelemisen mahdollisuutta ilman tapahtunutta haaveria?

This entry was posted on Friday, April 24th, 2009 at 16:40 and is filed under Mielipidekirjoitukset (fi). You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.