Siinä se nyt on, uusi koti! Parin viikon takainen huoneenvuokrausprosessi oli kerrassaan mielenkiintoinen. Sain malesialaiselta kaverin kaverilta mystisen puhelinnumeron, jonka takaa paljastui mandariinikiinaa sujuvasti puhuva kiinteistövälittäjä. Sovimme treffit.
Saavuimme kiinteistötalouskonsulttini Jussin kanssa paikalle. Kiinteistövälittäjä näytti paikat, jonka jälkeen jäimme Jussin kanssa istuskelemaan vuokrattavana olevaan huoneeseen. Välittäjä kertoi hintapyynnön olevan 650 $. Heitimme vastatarjouksen 550 $. Välittäjä naurahti, mutta lähti päävuokralaisen luo toiseen huoneeseen. Hetkisen kuluttua hän palasi huoneeseen ja kertoi uuden hinnan 620 $. Naurahdimme ja tarjosimme 600 $. Muutaman edestakaisen sahauksen jälkeen hinnaksi sovittiin lopulta 600 $/kk.
HDB-asunnossa asuminen on mitä singaporelaisinta. Noin 80-90% väestä asuu kyseisissä valtion vuokrakämpissä. Emme ole törmänneet yhteenkään länkkäriin kyseisen lähiön alueella. Naapuriston paikalliset ihmiset — ei siis vain lapset — viettävät paljon aikaa pihalla. He pelailevat sulkista, kuntoilevat ulkoilmakuntolaitteilla, istuskelevat ja rupattelevat, harjoittavat tai chitä ja uhraavat esi-isille (kuva alla).
Jokapäiväisiä uhrilahjoja vainajille kotilähiössä.
Uudessa asunnossamme on vain yksi haittapuoli. Emme omista internet-yhteyttä.
Kirjoita siis kirje:
Svante Suominen
989B Jurong West Street 93
#05-705, 642989 Singapore.
PS Oikeesti netittömyys tekee hyvää. Kokeile!
