Länsimaissa vallitsee käsitys elämänkaaresta. Pitkään asiaa pohdittuani huomasin, miten taidamme taas olla väärässä. Ehkä ihmisen fyysistä kyvykkyyttä voidaan kuvata alaspäin aukeavalla paraabelilla, mutta henkisen elämän kuvaajan yhtälö on pikemminkin y=x.
Puhumme siitä, kuinka vanhukset tulevat iloisiksi pienistä asioista, kuten lasten tai lastenlasten vierailusta. Voisiko sittenkin olla, että juuri nämä asiat olisivat sittenkin suuria asioita? Vanhuus eli elämän kokonaisvaltaisen ymmärtämisen taso paljastaa, mitkä asiat loppujen lopuksi ovatkaan niitä suuria ja tärkeitä asioita. Elämä ei olekaan kaari vaan nouseva suora.
