Phnom Penhista matka jatkui kohti Siem Reapia ja Gambodzan ylpeytta, Angkor Watia. Angkor Wat nakyy Gambodzassa kaikkialla: lipussa, seteleissa, olutpulloissa ja -tuopeissa… eika suotta. 1100-luvulla kyhatyt rakennelmat ovat todella uskomattoman upeita. Angorin alueella on itse Angkor Watin lisaksi hitosti muitakin nakemisen arvoisia temppeleita. Kaikkien tutkimiseen kuluisi helposti vaikka viikko.
Siem Reapista hyppasimme ylibuukattuun Luang Prabangin koneeseen. Viisumipisteella kateisvaje nosti kylman hien pintaan. Lompakoiden yhteissumma oli 44 USD ja seinassa luku “Finnish Citizens 35 $”. Samassa hassakassa tapasin ruotsalaisen Martinin, joka oli veljensa Karlin kanssa samassa tukalassa tilanteessa. Saimme kuitenkin junailtua itsemme tullivirkailijoiden paremmalle puolelle ja LOYSIMME automatisoidun pankkivirkailiakoneen! Saimme viisumimme ja paatimme jakaa tuktukin.
Osoittautui, etta Martin opiskelee Tukholman KTH:ssa vastaavaa settia kuin mina TKK:lla. Herra on myos vaihto-opiskelujakson (Austraalia) jalkiloylyilla. Hauskaa! 🙂
Itse Luang Prabang on osoittautunut varsinaiseksi paratiisiksi. Ruotsalaiskavereidemme Lonely Planetin vanhan version teksti: “Travellers utter a distinct ‘ahhh’ when they cross to Laos, like settling into a comfy chair after a long day at work”, kuvaa Luang Prabangin meininkia taydellisesti. Mesta on raikas, lungi, ystavallinen, agressiivisesta kaupustelusta ja kerjailysta vapaa 50 000 asukin backpackertaivas.