Lenkkeily vedenjakajana

Olen tässä parhaillaan käymässä Raaseporissa porukoillani ja isoporukoillani. Aamulla päätin startata taas hölkkäkauden pitkän marathonin juoksemisen aiheuttaman tauon jälkeen. Totti-koira lähti mukaan häntää heiluttaen, mutta broidini reaktio ehdotukseeni oli negatiivisempi: “Lenkille!? Lupasin intin kotiutuskuupperin jälkeen olla juoksematta”.

Tuskaisella mutta aurinkoisella, kauden ensimmäisellä lenkillä asiaa puituani tulin mielenkiintoiseen johtopäätökseen. Ehkä juuri juoksulenkille lähteminen toimii ihmisten fysiologisena vedenjakajana. Toiseen suuntaan virtaava vesi jatkaa ylvääseen ja energiseen koskeen. Toinen suunta taas johtaa paikallaan seisovaan, sinileväiseen ja liejuiseen lumpeiden peittämään lammikkoon. En tarkota, että juokseminen varsinaisesti vaikuttaisi tähän suuntaan, mutta juoksulenkeille lähtemisellä voi mitata suhtautumistaan ja arvioida fyysistä tulevaisuuttaan.

This entry was posted in Mielipidekirjoitukset and tagged , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published.