Pakko se nyt on myöntää: vaihto-opiskelu ja sitä seurannut uskomaton elämysmatka ovat nyt paketissa. On siis myös aika höylätä kesäparta 🙁
Ennen ja jälkeen höylän
Saapuessani huomasin, kuinka Suomi pani parastaan. Vastassa oli ihana raikkaus, hiljaisuus ja rauhallisuus sekä kummallinen individuaalisuus. Kukaan ei vilkuta. Kukaan ei pyydä päästä samaan valokuvaan. Kukaan ei huutele: “Boss”, “Sir”, “Mister”. Kukaan ei tyrkytä mitään. Vastaan tulevat ihmiset näyttävät omituisen vaaleilta ja suorasilmäisiltä. Puissa ja maassa on kummallista, kaunista, kimaltavaa, hopeisen valkoista hilettä. Ahh!
Nyt pitäisi opetella taas nukkumaan mooonta yötä samassa sängyssä, vaihtamaan vaatteita, käymään suihkussa ja käyttämään vessapaperia. Katsotaan miten miehen käy.
